Mika Myllylä oli aikansa mestari hiihtopuolella. Keskustelin vain kerran kunnolla hänen kanssaan, tapasimme Jukolan viestin kisapaikalla 2003. Silloin hän kehotti minua jatkamaan eteenpäin kristilliseen urheilutoimintaan, johon olin juuri saanut kipinän. Kunpa olisin tajunnut kiittää häntä ja kertoa hänelle kuinka tärkeätä minulle oli ollut nuorena urheilijana, että edes joku siinä maailmassa uskalsi myöntää, että usko merkitsi jotain, että risti kaulassa ei ollut siinä vain koska joku oli ostanut sen rippilahjaksi. Myöhemmin illalla hän ohitti minut jo lähtöosuuden alkukiihdytyksessä, enkä muista näheeni häntä koskaan enää sen jälkeen.

Täytyy myöntää, että koin jonkinlaista ylpeyttä muutama vuosi aikaisemmin, kun voitin tavallisen kansallisen suunnistuskilpailun, mihin Mikakin osallistui. Paikallislehden otsikkona ”Myllylä ja Nylund Kaustisen tähdet”, iso kuva hiihtomestarista ja pieni kuva minustakin. Voin nauraa sille tunteelle näin jälkeenpäin. Kuten varmasti myös sinä, minäkin olen saanut siunauksen kokea totuuden, josta Paavali kirjoittaa kohdassa Filippiläiskirje 3:7-9:

”Mutta mikä minulle oli voitto, sen olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niiinpä minä luen kaiken tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnallla. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, joka tulee laista, vaan sen, joka tulee uskosta Kristukseen, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.”

Kun tulin uskoon vuonna 2000, Jumala vastasi isovanhempieni monivuotisiin päivittäisiin rukouksiin. Hän vei minut eteenpäin omalle tielleni, sain tavoittaa kanssaopiskelijoita ja sain kutsun tavoittaa urheilukansaa. Herran johdatuksesta sain yhteyden moniin, joilla oli urheilukansa sydämellään, ja saimme mennä yhdessä takaisin heidän luokseen. Jossain vaiheessa tarjosin sähköpostin kautta auttavan käden Mikalle hänen vaikeuksissaan, mutta hän ei vastannut siihen tarjoukseen.

Palasin opiskelupenkille töiden ohella, minusta tuli etäopiskelun kautta ”idrottskaplan” (sports chaplain), ehkä urheilukappalainen suomeksi? Titteleillä ei yleensä tee mitään, ellei ole oppinut jotain. Sain kuitenkin mahdollisuuden tukea ja auttaa urheilijoita Raamatun ja rukouksen avulla. Sillä tiellä olen edelleenkin, myös MM-tason areenoilla olen saanut toimia taustavaikuttajana yhteistyössä muiden kanssa. Kiitos ja kaikki kunnia siitä kuuluu vain ja ainoastaan Herralle.

Yksi asia, joka kauan harmitti oli, että en yrittänyt ottaa yhteyttä Mikaan uudestaan, vaikka hän kävi monesti ajatuksissa. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt yrittää, kunnes minä tai joku muu olisi pystynyt auttamaan. Sille en voi enää tehdä mitään. Hänen kuolemansa tuli shokkina minulle. Jokainen ihminen on niin arvokas ja omalla tavallaan herkkä sisimmässään, eikä tuntunut oikealta että hänen elämänsä loppui noin lyhyeen jättäen lapset ilman isäänsä.

Vielä on kuitenkin monia asioita Suomessa, joihin voimme oikeasti vaikuttaa. Maassamme on isättömyyttä, kaivataan kipeästi hengellisiä vanhempia, jotka johdattavat Isän luo. Kuinka monen lapsen, nuoren ja aikuisen nykypäivään ja tulevaisuuteen voimme vaikuttaa? Se on kiinni siitä, millä tavalla vastaamme Jeesuksen kutsuun seurata Häntä. Meillä on täysin ylivoimainen etulyöntiasema kaikkia muita maailmassa vaikuttavia voimia vastaan, jos otamme vastaan sen uuden sydämen, minkä Isämme haluaa antaa meille. Hänen oman sydämensä nykyajan ihmisiä kohtaan. Voimme elää lähellä Jeesusta, voimme ottaa vastaan Hänen anteeksiantonsa, Hänen hyväksyntänsä Isän lapsiksi ja ne lahjat, jotka saamme Hänen kauttaan. Voimme totella Hänen käskyään ”Menkää” ja seurata Hengen johdatusta jokapäiväisessä elämässämme. Voimme todistaa Hänestä ja Hänen rakkaudellaan rakastaa ihmisiä Jeesuksen luo niillä elämämme pelikentillä, joilla päivittäin liikumme. Kukaan ei voi tehdä sitä yksin, mutta me voimme tehdä sen yhdessä, Hänen voimassaan.

Osittain sen takia perustimme SEA:n tavoittavan urheilutyön verkoston, Finish. Jos koet, että jonkun erityisen ryhmän tavoittaminen on osana tehtävääsi Valtakunnassa, olet enemmän kuin tervetullut mukaan sinulle sopivaan SEA:n verkostoon. Ja kutsu muitakin mukaan!

Filippiläiskirje 3 jatkaa meidän rakennukseksi näin:

Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa, kunhan vain pääsen ylösnousemukseen kuolleista. Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen.

Ole siunattu!

Lucas Nylund

hallituksen varajäsen