Jeesus kutsui seuraajiaan aktiivisesti vaikuttamaan ympäristöönsä sen sijaan, että vain sopeutuisimme siihen. Hän sanoi Vuorisaarnassaan: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.” (Matt. 5:13–14)
Tätä kristityn suhdetta maailmaan voisi kuvata – johtamiskirjallisuutta mukaillen – myös seuraavalla vertauskuvalla: toimimme joko lämpömittarin tai lämpöpatterin tavoin. “Lämpömittari-ihminen” tarkkailee muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan ja mukauttaa kaiken toimintansa näiden mukaan. Hän imee itseensä toisten tunnetiloja: jos toinen on surullinen tai näköalaton, hänkin masentuu. Ollakseen hyvällä mielellä hän tarvitsee jatkuvasti ympärilleen iloisia ihmisiä. Hän saattaa häivyttää tai unohtaa oman tahtonsa, omat mielipiteensä ja omat vaikuttamismahdollisuutensa muiden lähellä. Lämpömittari-ihminen heijastaa ympäristönsä henkistä ja hengellistä lämpötilaa. Liian usein huomaan itse käyttäytyväni lämpömittarin tavoin.
“Lämpöpatteri-ihminen” puolestaan ammentaa elämäniloa uskovien yhteydestä, mutta myös yksin ollessaan Jumalan sanasta ja rukouksesta. Hänen turvallisuutensa ja identiteettinsä eivät perustu ihmisten mielipiteisiin vaan Jumalan rakkauteen ja hyväksyntään. Siksi hän pystyy kohtaamaan erilaisia ja eri tunnetiloissa olevia ihmisiä ja jakamaan heille varastoimaansa Jumalan rakkauden lämpöä. Hän ei menetä omaa toivoaan kohdatessaan lannistuneen eikä vaihda mielipiteitään seuransa mukaan.
Miksi niin moni kristitty saattaa kokea olevansa ennemmin lämpömittari kuin lämpöpatteri? Yksi syy voi olla se, ettemme todella luota Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon omalla kohdallamme. Ajattelemme esimerkiksi: ”Jumala rakastaa tuota toista ihmistä enemmän kuin minua, ja siksi minun täytyy yrittää imeä toisen läheisyydestä jonkinlaista hengellistä lämpöä itseeni.” Tai jos olemme ainoana uskovana porukassa, saatamme tuntea, että lämpömme ei riitä lämmittämään muita. Emme usko, että Jumalan läsnäolo voi vaikuttaa kauttamme positiivisesti muihin, ja huokailemme itseksemme: ”Voi, kun nuo toiset ajattelevat ja käyttäytyvät tuolla tavalla; kaipa minunkin täytyy, etten erotu joukosta.”
Jumala kutsuu uskovia olemaan lämpöpattereita, jotka säteilevät hänen lämpöään ympärilleen. Lämpöpatterin termostaatti ei tyydy ainoastaan mittaamaan huoneen lämpötilaa vaan määrittää lämpötilan. Kun sinä tulet paikalle, Jeesus tulee kanssasi paikalle – ja Hänelle kaikki on mahdollista! Kysymys ei ole välttämättä mistään fysiikan lakeja rikkovista ihmeistä vaan siitä, että suhtaudumme ihmisiin lämpimästi, näemme heidät Jumalan rakastettuina, rukoilemme heille hyvää ja puhumme heistä hyvää. Etsimme tapoja osoittaa ihmisille kunnioitusta ja auttaa heitä ymmärtämään, että jokainen heistä on luotu Jumalan kuvaksi. Näin voimme muuttaa ilmapiiriä ympärillämme. Tämä merkitsee myös vastavirtaan kulkemista: emme esimerkiksi lähde mukaan toisia halventavaan puheeseen, ja toisaalta tuomme esille vakaumuksemme niissäkin asioissa, joissa se ei seuraa vallitsevia trendejä.
Kohtaammeko toisinaan vastustusta? Varmasti! Kohtasihan Jeesuskin, vaikka hän oli ainoa täydellisen hyvä ihminen – joskus juuri siksi. Toisinaan Jumalan mainitseminen ärsyttää ihmistä, joka ei halua myöntää syntiään tai luopua oman elämänsä herruudesta. On kuitenkin tärkeää tunnistaa myös ne ihmisten torjuvat reaktiot, joiden taustalla on huonoja kokemuksia uskovista. Kristittyinä meidän tulee välttää kaikenlaista ylimielisyyttä ja ylimieliseltä kalskahtavia puhetapoja. Emme väitä olevamme muita parempia vaan päinvastoin syntisiä, jotka tarvitsevat Jumalan armoa ja sovitusta. Sanomamme ydin onkin Jumalan armo ja rakkaus, joka on tarjolla jokaiselle syntiselle.
Uskotko, että Jeesus tulee kanssasi jokaiseen tilanteeseen, johon menet? Miten tämän sisäistäminen voisi auttaa sinua suhtautumaan eri tavalla haastaviin tilanteisiin ja kohtaamisiin?
Sari Nuutinen
SEA:n tiedotussihteeri
