Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin… Ei silmä voi sanoa kädelle: »Minä en tarvitse sinua», eikä liioin pää jaloille: »Minä en tarvitse teitä.» (1 Kor. 12:12, 21)

 Mitkä ovat mielestäsi neljä vaarallisinta sanaa hengellisessä työssä? Mistä aloittaisit? Mistä näkökulmasta asiaa tarkastelisit?

Oli suuri etuoikeus osallistua Lausanne-kongressiin Koreassa syyskuussa. Tuliaisina oli paljon ajatuksia, kokemuksia ja uusia tuttavuuksia.

Lausannen liikkeen toiminnanjohtaja Michael Oh puhui avajaisillan puheessaan neljästä vaarallisimmasta sanasta Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen kahdennentoista luvun pohjalta. Hänen mielestänsä neljä vaarallisinta sanaa ovat: “Minä. En. Tarvitse. Sinua.”  Michael jatkoi: “Pidämme toisistamme. Olemme ystävällisiä, kohteliaita, kunnioitamme toisiamme. Mutta emme tarvitse toisiamme.”

Miksi nämä ovat sitten niin vaaralliset sanat?  “Tämä on johtanut palvelutöiden eristäytymiseen, kilpailuun niiden välillä, taisteluun taloudellisista resursseista ja lopulta Kristuksen ruumiin tehottomuuteen ja rumuuteen”, totesi Lausannen liikkeen johtaja. Eteemme avattiin näkymä siitä, miten kyseessä on vakava asia. Olemmeko unohtaneet, että koko Kristuksen ruumista yhdessä tarvitaan lähetyskäskyn toteuttamiseen?

Olen pohtinut, mitä nämä neljä vaarallisinta sanaa tarkoittavat omassa elämässäni ja palvelutyössäni:

  • Onko ihmisiä, järjestöjä tai seurakuntia, joita en tunne tarvitsevani? Miksi?
  • Miten kohtelen ihmisiä ympärilläni? Miten varustan ja rohkaisen heitä?
  • Millaiset ovat seurakuntiemme ja järjestöjemme rakenteet? Miten ne palvelevat yhteistyötä ja jokaisen jäsenen kukoistamista omien lahjojensa käyttämisessä?
  • Miten valmis olen näkemään vaivaa yhteistyön eteen? Olenko väsynyt yhteistyöhön? Miksi?
  • Ajattelenko edes alitajuisesti, että oma seurakuntani tai järjestöni edustaa koko Kristuksen ruumista?
  • Pyydänkö seurakuntani tai järjestöni jäseniä olemaan hyviä tiimipelaajia, vaikka oma seurakuntani tai järjestöni ei olisi hyvä tiimipelaaja laajemmalla kentällä?

Elämme jakaantuneessa ajassa. Yhteistyö ei ole helppoa. Yhteistyö ei myöskään ole aina kaikkien kanssa hyödyllistä tai edes suotavaa (ks. esim. Tiitus 3:10, 1 Kor. 5:9–13). Mitä voisimme kuitenkin tehdä paremmin, sillä “koko ruumista tarvitaan koko Jumalan mission loppuunsaattamiseen” (Michael Oh)?

Antti Ronkainen

Kirjoittaja on Suomen Evankelisen Allianssin hallituksen varajäsen ja yksi SUORA-raamattuverkoston perustajista. Hän toimii oman toimen ohessa Majakka-seurakunnan lähetyspastorina sekä Community Bible Study -järjestön Euroopan työn koordinaattorina.