Meidän on viisasta olla odottamatta sitä, mitä Jumala ei ole luvannut tai mikä ei ole Hänen sydämellään. Nojaan luonnostani toiveisiini, aiempiin kokemuksiin ja luottamukseeni omaan tai yhteiskunnan kykyyn. Petyn jäätyäni vaille odottamaani. En nojannut Jumalan lupauksiin vaan johonkin muuhun. Inhimilliset odotukset eivät ainoastaan petä, vaan ne myös johtavat asenteeseen ja elämään, joka ei ole totuuden tai todellisuuden mukainen.
Meidän on viisasta ankkuroitua toivoon uskossa Jumalaan ja myöntää, ettemme hallitse tilanteitamme ja että kaikki on Jumalan lahjaa. Raamattu opettaa toivomaan enemmän ja odottamaan vähemmän.
Miksi tämä on ajankohtaista juuri nyt?
Olemme pitkään rakentaneet kansallista taloamme hiekalle emmekä Jumalan pelon ja Sanan lujalle kalliolle. Heprealaiskirjettä mukaillen: ajalliset asiat, joita voidaan järkyttää ja ravistella, tulevat väistämättä järkkymään. Historian näkökulmasta emme voi pitää kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta tai elintasoa ja hyvinvointia millään tavalla taattuina. Ne ovat lahjoja ja siunauksia, eivät meille itsestäänselvästi kuuluvia asioita.
Kun katson Jumalan lupausten ja vanhurskauden vääristymättömään peiliin, näen Suomen, jolla ei ole oikeutta odottaa Jumalalta hyvää. Olemme kansana kieltäneet ja unohtaneet Hänet, joka on vanhan virren sanoin ”muinainen apumme ja tuleva toivomme”. Jumala suostuttelee meitä polvillemme. Emme enää elä siunauksessa, vaan entisen siunauksen rippeissä. Nyt on aika kohdata totuus. Nyt on kansallisen parannuksenteon aika.
Päästä irti virheellisistä odotuksista
Viisasta on tulevan vuoden kynnyksellä päästää irti virheellisistä odotuksista, kuten menneeseen paluun odotuksesta. Eilisen Suomi on peruuttamattomasti mennyt, mutta Jumala lupauksensa mukaan tekee uutta. Tai luottamuksesta länsimaiseen tai itämaiseen sivistykseen. Niiden ohuiden kuorien alla pahuus voi hyvin ja paksusti. Tai päästää irti odotuksista toisia ihmisiä, yhteisöjä ja heidän onnistumisiaan kohtaan. Jumalakin vain odottaa voidakseen olla armollinen meitä syntisiä kohtaan.
Viisasta on myös muuttaa odotuksia. Taloudelliset realiteetit ovat synkkiä monille alkavanakin vuonna. Jumala on kuitenkin luvannut pitää huolta kansansa ruoasta ja vaatetuksesta, ehkä katostakin pään päällä. Odotukset menestyksestä, korkeasta elintasosta ja runsaista resursseista voivat vaihtua Jumalan Sanan mukaiseen suuntautumiseen. Mikään ei estä rukousta yhdessä, evankeliumin jakamista, kärsivien kohtaamista ja lohduttamista, yhteydestä ja ystävyydestä nauttimista, toisin sanoen raamatullista opetuslapseutta.
Ehkä se paljon ja pitkään rukoiltu herätys ei saavu itsekkään ja omaa valtakuntaansa rakentavan kristikunnan keskelle. Ehkä meidät riisutaan yksinkertaisuuteen, jossa odotusten kariutuessa lähdemme kuuliaisina henkilökohtaisesti liikkeelle lähetyskäskyn toteuttajina ja lähimmäistemme auttajina, johtajat etunenässä.
Odota Jumalan työtä
Viisasta onkin toivoa Jumalan muuttavaa työtä meissä itsessämme. Odottaa sitä, että Jumala tulee näyttämään, kuinka paljon me kaikki kristityt oikeasti tarvitsemme toisiamme lähetyskäskyn toteuttamiseksi. Suuret toimijat tarvitsevat pieniä ja päinvastoin. Kaikkia tarvitaan, myös Jumalan viime vuosina Suomeen lähettämien ihmisten seurakuntia tai pieniä palvelumuotoja ja yhdistyksiä. Odotan Jumalan suostuttelevan meitä kasvamaan ulos siitä harhasta, että emme oikeasti tarvitsisi kaikkia lähetystehtävän täyttämiseen. Ruumis on yksi.
Ehkä Jumala myös paljastaa meille valheeksi sen, että Jeesuksesta todistaminen ei-uskoville kuuluu vain evankelistoille. Jokainen kristitty on todistaja. Jolla on Pyhä Henki, hänellä on voima olla Kristuksen todistaja. Jos odotamme ihmisten etsivän Herraa ja pelastusta, saamme rohkaisua kohdata yhä useampia evankeliumin sanomalla ja todistaa Kristuksesta. Joka ei odota, ei mene eikä tee.
Odotan Jeesuksen paluuta, Hänen näkemistään ja saatanan murskaamista Hänen jalkojensa alle. Sen odotuksen, kirkkauden toivon, Herra, anna kasvaa päivä päivältä koko alkavan vuoden ajan meidän kaikkien sydämissä!
Arto Nousiainen
SEA:n GO-koordinaattori
